Prosessi, jossa jokin tulee toisenlaiseksi kuin se oli.

Muutos. Se on kumma juttu. Muutosvastarinnasta aina puhutaan, mutta toisaalta juuri muutosten tarvetta kailotetaan HS.fi:n keskustelupalstat raikuen. Itse huomaan kehittämällä kehittäväni aina kaikenlaista projektia ja suunnitelmaa, jotta tuntisin maailman, elämäni ja itseni muuttuvan. Vaikka sitten tärisenkin iltaisin vuoteessa, kun kaikki epävarmuudet jännittävät niin, ettei uni millään uskalla tulla. Niinpä pelkään muutosta minäkin, vaikka jokin siinä hullussa tyhjyyteen astumisessa benjihypyn tavoin ikuisesti kiehtoo (minä vielä hyppään!).

En voisi sietää liian rutinoitunutta elämää, vaan minun on herättävä aamuuni ilman aikatauluja, vaikka sitten haahuilenkin aamuni musiikkia kuunnellen, uutisia ja blogeja lukien, kahvia tai teetä juoden ja siinä ohessa hiljalleen päivään valmistautuen. Ja illat. Haluan vapauden päättää juuri silloin mille liikuntatunnille menen vai enkö mene, menenkö ulos vai kauppaan vai kaverille. Pääsyy myöhäiseen nukkumaanmenoon on saman aamuisen haahuiluajan tarve. Olen vihdoin huomannut tämän, sillä pakotin itseni pitkään noudattamaan itse luotua viikko-ohjelmaa, jota suoritin tyytymättömänä ja sitä todellista hienoa elämää odottaen. Välillä aina unohdun tekemään kuin ennenkin, mutta sitten jokin pieni kapinallinen minussa vaatii aloittamaan uuden muutosprojektin. Vuorotellen päätän keskittyä kulttuuriin (jokin kulttuuritapahtuma kerran viikossa!), kielten opiskeluun (lue vaikka väkisin kirja ranskaksi!), liikuntaan (juostava Seurasaareen ja saari ympäri muutaman kerran viikossa!), sisustamiseen (kotona aina piristäviä leikkokukkia!). Viikon kuluttua projekti vaihtuu toiseen (ranska ei edelleenkään suju ja lumisohjossa en juokse), mutta oleellista onkin kokea alituisesti olevansa jonkin muutoksen keskellä, vaikka pienenkin. Se antaa uskomattomasti energiaa.

Tunsin tämän viime sunnuntaina matkalla Tampereelta Helsinkiin. Tuo niin tuttu tie ja sumuinen maisema - ja silti tunsin onnellisen odotuksen kotiinpaluusta, oman elämän uudelleenjärjestämisestä viikonlopun jälkeen, uusien arkiprojektien suunnittelusta. Pieni uusi alku jälleen, pieni muutos.

Tällä hetkellä vahvasti menossa monet suunnitteluprojektit (oma tulevaisuus lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä, kahdet häät ja kahdet polttarit), kulttuuritarpeen tyydyttämisestä huolehtiminen (kirjoja, leffoja, keikkoja, stand upia, lähtisikö joku teatteriin?), aerobic-kortin vaihtaminen hetkeksi kuntosalikorttiin ja kieli-innostuksen jälleensyttymisen odotus.

Etsin myös erittäin vahvasti hattua. Haluaisin muuttua hattuihmiseksi.

***

Ja niin, tulevaisuus on edelleen auki. Keksin melkein mitä ehkä voisin mahdollisesti haluta tehdä, mutta se on niin epävarmaa sekä onnistumisen että mielialani kannalta (olen todennut olevani erittäin ristiriitainen henkilö mitä tulevaisuuden suunnitteluun ja mielipiteisiin tulee) että hys hys vain.