Ajattelen, siis olen?

Isänpäiväviikonloppuna palataan kotiin, kokoonnutaan koko perhe ruokapöydän ääreen istumaan iltaa ja keskustelemaan perinteiset filosofiset pohdinnat läpi: mihin maailma uskoo ja miksi, mikä on länsimaisen kulttuurin merkitys tässä, miten me pöydän ympärillä istujat suhtaudumme perinteisiin, kirkkoon ja eriäviin mielipiteisiin. Veljelläni oli aiheista intohimoisia puheenvuoroja ja varmoja kannanottoja, kun taas itse olin enemmän hiljaa ja toin esiin lähinnä pehmentäviä huomioita. Ehkä tällainen joustavuus ja ehdottomien mielipiteiden välttäminen on laiskuutta (kuten toisinaan pelkään omalla kohdallani), tosin vanhempieni kokemuksen mukaan vuosien kuluessa tapahtuu oman tietämyksen rajallisuuden hyväksymistä ja erilaisten näkökulmien ymmärtämistä ja se saa aikaan mielipiteiden pehmentymisen. Anna Keski-ikäinen siis. No, olihan meillä glögiä ja pipareitakin.

Kotiviikonloppuun kuuluvat myös lukuisat muut perheaktiviteetit, kuten sisustusliikkeissä kaiken sievän hypistely sekä mahdollisista lampuista, ovikransseista ja pöytäliinoista kiisteleminen. Tällä kertaa kävin myös elokuvissa äitini kanssa haaveilemassa ranskalaisesta tyylikkyydestä Audrey Tautoun esittämän Coco Chanelin inspiroimana. Loskasateesta huolimatta myös kävely Plevnalta autolle vietettiin ranskalaisen viehkeissä tunnelmissa, sillä täytyyhän elokuvaelämystä aina keskustellen purkaa. Ihmettelimme Cocon uskallusta olla oma itsensä röyhelöin koristellulla aikakaudella ja pyrkimystä työssäkäyväksi naiseksi aviovaimon maksetun elämän sijaan. Ja hieman yllättäen äitini totesi, että hänestä minussa ja Cocossa oli jotain kovin samanlaista. ”Ai se, että hän meni loisena asumaan rikkaan miehen luokse, eli tämän rahoilla ja hyödynsi suhteita?” Kuulemma ei se. Vaan se, että Coco taisi kokea olevansa usein ulkopuolinen.

Olenkohan minä avautunut tästäkin aiheesta vai onko se niin läpinäkyvää? Olen nyt vuorokauden miettinyt äitini sanoja ja hämmästynyt, kuinka yksinkertaisella sanalla voi kuvata omia epämääräisiä tunteitani. Sillä kyllä minä todella koen olevani ulkopuolinen. En niin, että minut olisi jätetty ulkopuolelle jostakin ryhmästä tai ilmiöstä, ei ollenkaan. Mutta koen pohtivani asioita, mitkä muut ottavat itsestäänselvyytenä ja jo ymmärtävät. Siinä, missä muut suunnittelevat uria, perheitä ja tulevaisuutta, minä taistelen kovasti ymmärtääkseni ylipäätään, mitä tarkoittaa elää. Maailman tapahtumat, ilmiöt, ihmiset, aatteet, arvot ja koko arki tapahtuu paljon pienemmässä mittakaavassa kuin se, mitä haluan ymmärtää. Toisinaan toivoisin, ettei minulla olisi tarvetta pohtia näin ja voisin vaikka olla sisustussuunnittelija ja luoda ihmisille kauneutta koteihin. Minusta ei vain ole siihen, tarve ymmärtää jotain suurempaa olemassaolon taustalla on vaativa. Olen tullut siihen tulokseen, että tämä selittää paljonkin, miksi en ota palavasti kantaa ilmastonmuutokseen tai ihmisoikeuskysymyksiin tai syvenny tieteen ihmeisiin. Minun pitäisi selvittää olemassaolon idea ja rakenne kaiken taustalla, ennen kuin yhdelläkään mainitun kaltaisella yksityiskohdalla olisi merkitystä. Innostun toki vaikka kauniista vaatteista ja ihmisten toiminnan epäoikeudenmukaisuus kyllä saa minut raivoihinsa, mutta silti minusta tuntuu että ne ovat vain pintaa jonkun suuremman kysymyksen edellä. Ja tämä kysymys pitää minut ulkopuolisena, koska taistelen sen kanssa yksin.

Huh. Pohdintani sukeltelee taas sillä tasolla, että sitä tuskin tajuaa. Ei huolta, en minäkään tajua, sillä muuten osaisin kuvata sen paremmilla sanoilla. Oikeastaan on vain tunne siitä, että minulla on jotain suurta käsittelemättä. Paino siitä, että en voi toimia ja ajatella niin kuin yleensä toimitaan, sillä silloin menisin pinnalla eteenpäin mutta syvyyksissä piileskelisi jokin mysteeri, joka voisi vielä upottaa minut. Olen niin keskeneräinen, että minun on vaikea keskittyä johonkin niin pieneen, kuten urasuunnitteluun tai vaikka asunnon ostoon. Sillä pieniltä asioilta ne minusta tuntuvat. Tämän takia en ole varmaan yhtä ahdistunut nykyisestä elämäntilanteestani kuin voisin olla. Minulla on suurempi prosessi kesken. Ongelmana vain on, etten tiedä mistä löytää mysteeriin ratkaisua, sillä en edes osaa kunnolla muotoilla kysymystä.

Mutta hei, onhan meillä internet ja 24h-pääsy kaikkitietävien oraakkeleiden puheille. Ehkä saan rauhani jo tänä yönä!

Kysymyksen esitit:
"Mikä on mysteerini ratkaisu?"
Vaan tuli vastauskin:
"Kaikki, oi sinä outo ihmisolento."

Oraakkeli tietää.