Punaiset kynnet auttoivat kärttyisyyteen, mutta tuttu, raskaampi paino nousi hartioille taas. Tällä hetkellä paras sana kuvaamaan sitä painoa on pelko. Pelko siitä, että haaveeni ja odotukseni elämälle eivät täyty, koska en kunnianhimoisesti tavoittele nyt mitään. En tiedä mitä tavoitella. Innostun tänään tästä ja huomenna tuosta, enkä osaa enää eritellä, mikä siinä on minua ja mikä muiden hyvää myyntipuhetta.
Sillä neuvojiahan riittää. "Et voi tietää varmaksi, mitä haluat tulevaisuudessa tehdä, mutta voit miettiä millaisen elämän haluat kun olet 50. Mitkä asiat ovat tärkeitä, mitä haluat saavuttaa. Ja pidä kuva siitä elämästä mielessäsi joka päivä." Ote eilisestä keskustelusta erään professorin huoneessa. "Elämässä pitää olla kunnianhimoa, kukaan ei sulle tule koskaan tarjoamaan mitään." Entä jos sille kunnianhimolle ei löydä sanoja? En halua pysähtyä. Haluan kehittyä, päästä eteenpäin, asua eri paikoissa, tavata erilaisia ihmisiä, työstää erilaisia asioita, olla hyödyksi muille, antaa ajattelun aihetta, nähdä uudenlaisella tavalla ja näyttää kokemaani muillekin. Tälle en ole vielä löytänyt ammattinimikettä.
Yritäpä sitten keskittyä täysillä yhtään mihinkään, kun pelko ajan kulumisesta huokailee koko ajan hiljaista valitustaan. Pelkään, että ajelehdin. Pelkään, että ajaudun. Pelkään, etten pääse ikinä mihinkään. "Miettiminen, ajattelu, reflektointi, ne on tosi tärkeitä. Mutta lopulta ne ei pelkästään tuo ratkaisua. On pakko kokeilla." Kun on valmistunut jo, niin kuinka monta kertaa tässä uskaltaa enää kokeilla? En ole vielä sillä tiellä, jossa suorittaminen ja kulkeminen veisi eteenpäin. Täytyisi löytää sen tien portti, enkä todella tiedä mihin uskallan edes astua sisään.
"Kaunokirjallisuuden lukeminen on todella tärkeää." Halleluja! "Voit olla kiitollinen, että perheesi on kasvattanut sinut nauttimaan kaunokirjallisuudesta ja tarvitsemaan sitä. Monet elävät elämänsä tietyssä putkessa, eivätkä näe kaikkia niitä kysymyksiä, mitä putken ulkopuolinen elämä tarjoaa. Mutta kaunokirjallisuus! Juuri kaunokirjallisuus vie sinut uudenlaisiin maailmoihin. Tiedät enemmän, mitä elämällä on tarjota, eikä sinun tarvitse kokeilla kaikkea itse." Tänään haluaisin pakata laukkuuni pinon venäläisiä klassikoita ja lähteä junalla Pietariin. Tuleeko joku mukaan?
"Mieti ja harkitse."
Raskas pää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
En voisi paremmin kuvailla fiiliksiäni. Ei ole helppoa pitää itseään niin hyvänä ja olla silti samaan aikaan niin huono!
Mitäs me suuunnattomat ajelehtijat, suunnitellaanko häitä, se on ainakin täysin meidän hallittavissa (tosin onko se suunta ihan selvillä..?)!
Just kuten puhuttiin silloin, kun tutustuimme siellä vessassa. :)
En ole itse edistynyt asian suhteen yhtään.
Pietariin on liian lyhyt junamatka venäläisille klassikoille. Meidän on lähdettävä Siperian halki.
Saara: suunnitellaan häitä! mä ainakin yritän kaikin tavoin pommittaa sua huonoilla ja vähän paremmilla ideoilla. ;)
Tiina: vessakeskustelut on muuten aliarvostettuja. aina valitetaan, että naisilla kestää vessassa. mutta siellähän parannetaan maailmaa ihan urakalla! itse tunnen meneväni tämän asian suhteen edes takaisin, ehkä joskus vielä pysähdyn johonkin kohtaan.
Kati: olet oikeassa. pietarista voisi kuitenkin aloittaa tai kenties se olisi matkan viimeinen kohde, niin moni klassikko kuitenkin kertoo juuri siitä. lähtekäämme matkaan!
Lähetä kommentti