- Haluan olla akateeminen, alani todellinen asiantuntija, keskustella viisaiden ihmisten kanssa ja todella ehtiä ajattelemaan ja pohtimaan pelkän suorittamisen sijaan.
- Haluan olla liikenainen, joka saa paljon aikaiseksi, muuttaa organisaatioita ja kehittää uutta.
- Haluan olla kosmopoliitti vapaa kirjailija, kolumnisti ja toimittaja, joka viestittää suuren maailman ilmiöitä Suomeen ja tuntee paljon kulttuureja, kieliä ja ihmisiä. (Äitini haluaa minusta Helenan Helenan paikalle.)
- Haluan asua Pariisissa ja Lontoossa nyt ainakin.
- Haluan asua loistavan kämppiksen kanssa.
- Haluan asua yksin.
- Haluan käyttää kuukausia kierrellen Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Ranskassa, Australiassa.
- Haluan oppia puhumaan sujuvammin ranskaa, italiaa, espanjaa ja ruotsia.
- Haluan lukea paljon ja tietää kirjallisuuden klassikoista sekä nykypäivän kirjailijoista.
- Haluan olla sisällä kaupunkikulttuurissa, -tapahtumissa, -ilmiöissä ja keskustelunaiheissa.
- Haluan tuntea erilaisia ihmisiä ja viettää paljon aikaa keskustelemalla heidän kanssaan tosissaan ja oppien heiltä.
- Haluan olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Ja ehkä osata argentiinalaista tangoa.
- ...
- Haluan hatun.
Keskustelin juuri Saaran kanssa. Valintoja täytyisi uskaltaa tehdä, jotta pääsee eteenpäin. Mutta samalla tuntuu, että sulkee muita ovia, mahdollisuudet pienenevät. Jos en lähde nyt bisnekseen, se on vaikeampaa myöhemmin ja minusta ei ehkä tule koskaan mitään. Jos en nyt jatka opiskelua, saatan jumittaa liike-elämässä suorittaen, enkä kehity ja pohdi kuten haluaisin. Ja kun niin moni asia pyörii haaveissa, miten niistä yhdestäkään osaa luopua? Milloin "kaikki on mahdollista" muuttui "tiedä mitä haluat ja kunnianhimoisesti pyri sitä kohti"?
No kato musta kuullaan vielä
Mä lennän korkeella
Nimeni mä tahdon nähdä välkkyvissä valoissa
(Tehosekoitin, Kaikki nuoret tyypit)
Mä lennän korkeella
Nimeni mä tahdon nähdä välkkyvissä valoissa
(Tehosekoitin, Kaikki nuoret tyypit)
3 kommenttia:
Anna, löysin omat fiilikseni ja ajatukseni tästä. So much to do, so little time.
Se, että on ystävä, joka ymmärtää ja ajattelee samoja juttuja tuo lohtua ja jonkinlaista rauhaa, vaikkei se muutakaan sitä tosiasiaa, että suunta on hukassa ja motivaatio odottelee herättäjää.
"Ja vaikka hetki on uskoa raastavaa
Se on elettävä huolella".
Teharit muuten laulaa myös:
"Kaikki on mahdollista, kaikki on kaunista. Kaikki on mahdollista, vain taivas rajana..."
Kyllä, mulle on tosi tärkeää, etten mä pohdi näitä yksin tai tunne olevani yksin tässä tilanteessa (että kärsikää muutkin, suckers!!). Ja mä uskon, että sillä tavoin tää asia jotenkin alkaa aueta, vaikkei todellisia vastauksia olekaan olemassa. Sitä vaan alkaa tajuta, mitä kaikki noi vaihtoehdot oikeasti pitää sisällään ja millainen ihminen sitä ehkä oikeasti onkaan (verrattuna siihen mitä haluaisi olla tai kuvittelee olevansa). Plus kaverit potkii toimimaan, niin saapahan sitten toteutettua edes joitakin haaveista eikä lamaannu vaihtoehtojen edessä.
Teharit on siis yhtä sekaisin kuin mekin. Kuinka vapauttavaa.
Lähetä kommentti