Olen ottanut tavakseni lukea naistenlehtiä aamubussissa. Hieman häpeillen kaivan tyttömäisiä värejä hehkuvat kiiltävät kannet esiin, kun kanssamatkustajat selailevat sormet mustina paikkakunnan uutisia Metrosta. Sulkiani pörhistellen käännän muotikuvat sivuun – en minä sentään tällaista lue – ja etsin henkilökuvia ja matkakertomuksia. Viikon jälkeen lehti on ruttuinen ja sivut taitoksia täynnä.
Tämä pieni tapa tekee minut yllättävän onnelliseksi. Odotan bussiin pääsyä, jotta saan taas muutamien minuuttien ajan keskittyä unelmien maailmaan, johon iltaisin ei ole aikaa eikä keskittymiskykyä. Poimin tekstistä jonkun oivalluksen tai idean, jonka kanssa kävelen lasiovista sisään ja käytävää eteenpäin. Ne oivallukset muistuttavat olemassa olevista mahdollisuuksista ja estävät liiallista jumiutumista oman arjen pieneen piiriin.
Tilasin lehtiä viime keväänä puhelinmyyjiä ilahduttaen. Koin romaaneihin tarttumisen raskaaksi ja vaativaksi ja halusin vain selailla kuultavia haaveita ja tyylikkäiltä näyttäviä ulkokuoria, pinnallista inspiraatiota mutta inspiraatiota kuitenkin. Selailin lehtiä sillä kainoudella kuin monet juorulehtiä, sillä mielestäni artikkelit loppuivat aina juuri ennen asiaan pääsemistä ja niissä esitelty elämäntyyli kannusti kritiikittömään tuhlailuun, mitä en voinut sietää.
Halusin lukea ihmisistä joilla on ajatuksia, elokuvista joita nähdä, paikoista joissa käydä, kirjoista joita lukea, näyttelyistä joissa kokea, tämän ajan uusista ilmiöistä. Sen sijaan huomasin katselevani jokaisesta lehdestä samoja kasvoja ja sukat sandaaleihin -muotivinkkejä. Sokerihumala johti ällötykseen. Haluaisin vaihteeksi jotain suolaisempaa, kirpeämpää.
Naistenlehtien aikakausi on väistymässä. Olen karsinut tilaamiani lehtiä, jotta minulla olisi aikaa kirjoille. Lehdistä kirpeimmän olen säästänyt; aika näyttää tarvitseeko se seurakseen makeutta.
Etsinkin nyt bussikirjaa: kriteereinä unelmat ja kymmenen minuutin pituiset luvut.
4 kommenttia:
Tykkäsin! Ehkä munkin pitäisi luopua naistenlehdistä, koska olen tehnyt samoja huomioita: samat muotivinkit (yleensä ihan helvetin outoja ja sopii ehkä tasan sille mallille) ja ne oikeat jutut jättävät aina kertomatta sen, mitä haluaisi tietää.
Ps. ja niitä lukiessa tosiaan tulee se fiilis, että pitäis OSTAA ja KULUTTAA. Eikä siitä tule onnelliseksi, sehän me tiedetään... (paitsi joskus tietenkin ;D)
En ymmärrä, miksi Tantorin kommentti ei tässä näy, mutta joka tapauksessa lainasin sen kirjan kirjastossa poiketessani!
Toivottavasti saat kirjasta yhtä hyvät fiilikset kuin itse saan!
Lähetä kommentti