Katso ympärillesi

David Gray – Sail Away

Olipa kerran tyttö, joka lähti etsimään onnea ja oppia maailmalta. Matkat veivät merten yli, lasitornien juureen sekä etelän kuuman auringon alle, viiniköynnöksistä vasemmalle. Hän tapasi ihmisiä, jotka väittelivät vaikka eivät tunteneet asiaa, söivät vasta iltakymmeneltä, eivät olleet koskaan käyneet pitkillä kävelyillä ja lähtivät ennakkoluulottomasti mukaan uusiin seikkailuihin. Hän näki, mitä on olla ulkopuolinen ja vääräkielinen ja miten monimutkaista asioiden hoitaminen voi olla systeemiin syntymättömälle. Hän näki kuinka kukkulat ovat toisaalla syksyn haaleassa huurteessa ja meri on musta, ja toisaalla tummanvehreät kasvit peittävät maan ja meri välkehtii turkoosina. Hän oppi kaipaamaan ja hän oppi nauttimaan. Hän löysi palasia siitä, millainen ihminen hänessä eli ja miten tämä ihminen halusi olla. Ja tästä kaikesta hän kirjoitti kotiin, sillä kokemukset tuntuivat olevan tärkeitä ja jakamisen arvoisia.

Mutta ennen pitkää oli aika palata. Haaveet uusista matkoista alkoivat herätä hänen sisällään, sillä olihan hänellä vielä paljon opittavaa. Ei hän ollut vielä ehtinyt kokeilla kaikkia niitä asioita, jotka haastoivat hänen tapansa tai totutun ajattelutyylin, ja voisivat näyttää uuden tavan katsoa ympärille. Ei hän ollut vielä tarpeeksi oppinut sanomaan, kuka hän oli ja mikä oli hänelle tärkeää. Mutta eikö elämästä kotona voisi oppia? Eivätkö kukkulat vaihtaneet väriä täälläkin ja meri pauhannut eri sävyissä? Eikö muilta ihmisiltä voisi nytkin oppia ja itse rohkeasti kokeilla uutta? Ja hän päätti taas kirjoittaa.

Alunperin tämän blogin innoitus lähti halusta nähdä kauneus ja elämän palo omassa arjessa. Toki ulkomailla näkee asioita, joita täällä ei voi nähdä, ja kulttuurierot väistämättä näyttävät maailmasta toisen puolen. Haikailun sijaan yritän kuitenkin nähdä ne hienot asiat, jotka ovat nyt saatavilla. Sillä niitähän on! Helsinki on kaunis.

Niin, alkuperäinen idea nyt ei tietenkään toteutunut sellaisenaan, vaan blogin otsikko voisi olla paremminkin Annan avautumiset. Mutta sehän se on elämässä nautinnollista: avautuminen! Vielä kun mukaan liittää ripauksen valittamista ja epäoikeudenmukaisuuden narinaa, niin johan on hyvä olla. Milloin sitä tuntisi olevansa yhtä elävä kuin suuttumusta puhistessaan tai itkua vääntäessä? No, ehkä silloin kun pääsee saunaan hyvän ystävänsä luokse ja saa nauraa niin että vatsaan sattuu.