maanantai 19. lokakuuta 2009

Töölössä on tunnelmaa

Elämässä paljon on asenteesta kiinni. Olin eilen niin väsynyt, että jouduin taipumaan nukkumaan jo yhdeksältä, mikä on hyvin epätavallista kaltaiselleni yöihmiselle. Tavallisempaa on, että valvon päivän vaihtuessa toiseksi ja joudun lopulta väkisin yrittämään nukkumista kaiken väsymyksen jäätyä edellisen päivän puolelle. Eikä kehoni nytkään voinut jäädä ilosta tästä paitsi, joten heräsin muutamaa minuuttia vailla keskiyön ollakseni todistamassa viikonpäivien maagista muuttumista. Ja miten tämä liittyy asenteeseen? Olisin voinut olla raivoissani siitä, että syvä uneni katkeutui ja uudelleennukahtaminen tulisi kokemukseni mukaan tapahtumaan noin aamuneljältä. Olisin voinut puhista turhautumistani, kun suunnitelmani aikaisesta aamuheräämisestä ja pyöräilystä kuntosalilla saippuaoopperoiden aikaan alkoi tuntua yhtä houkuttelevalta kuin haravointi loskasateessa. Mutta päätin toisin. Raivosta ja turhautumisesta kärsisin vain minä itse. Päätin olla onnellinen sitä, että minulle tarjotaan kahdeksan sydämellistä Frendien jaksoa lempiaikaani yöllä ja että työttömän ensimmäisen tapaamisen ollessa vasta kahdeltatoista päivällä voisin pyöriä läpi tunteita ja tuoksuja aamulla ihan omassa sängyssäni. Edes se, että heräsin painajaiseen viideltä ja pelosta kankeana tuijotin julmasti hymyilevää miehestä peilissäni (erittäin todellinen!), ei saanut minua järkähtämään. Kylläpä minua oli lykästänyt. Olin saanut Kokea Elämyksiä, kun muut vain nukkuivat!

Elämysten lisäksi nautin vahvoista tunnelmista. Yksi parhaista liittyy tunteeseen siitä, että tulevaisuus on vahvasti läsnä ja valmiina näyttämään minulle paikkani ja tehtäväni täällä. Ja yllättävää kyllä, tämän tunnelman saavuttaminen ei vaadi valmistumista tai unelmien työpaikkaa. Sen voi saada aikaan syystuuli meren rannalla, töihin kiirehtivät ihmiset kaupungin herätessä arkiaamuun tai vaikka yölliset keskustelut, joissa haaveillaan suurista. Ja koska rakastan vahvoja tunnelmia, pyrin luomaan niitä tietoisesti. Loistava keino tähän on musiikki.

Niinpä olin viime perjantaina uppoamassa musiikin luomaan tunnelmaan jäähallilla. Valonheittimet ja mystinen soundi loivat psykedeliaa ja veivät minut pois lokakuisesta Helsingistä. Olin pakahtua musiikin voimasta, todellinen Massive Attack! Hypnoottisuudessaan se pullisteli myös asennetta, muutenkin kuin lavan taustalla pyörineissä "Hallitus tulee tarkkailemaan puheluitasi ja viestejäsi" -teksteissä. Kovin alkuperäisen Shara Nelsonin kaltaisesti Deborah Miller opetti:

Midnight ronkers
City slickers
Gunmen and maniacs
All will feature on the freakshow
And I can't do nothing 'bout that, no
But if you hurt what's mine
I'll sure as hell retaliate


Sanat kuvaavat 90-luvun alun Britanniaa, mutta kappaleen epätoivo ja toisaalta päättäväinen taistelunhalu sopivat minusta tähänkin aikakauteen. Vaikka emmehän me epätoivoisia ole. :)

Ja hei, jos haluatte tunnelmalliseen paikkaan, niin suosittelen lähikirjakauppaani Arkadia Bookshopia. Taustalla soi ranskankielinen radio, omistajan kanssa keskustellaan englanniksi ja suomenkielinen kirjallisuus on ehdottomassa vähemmistössä. Sitä paitsi, missä muualla on pokkarit järjestetty väreittäin?

2 kommenttia:

Saara kirjoitti...

Huomaan taas sun aatoksia lukiessani, että mulla on ihan väärä asenne, mutta kun tuntuu, ettei pysty muuhun.

-Saara

Anna kirjoitti...

On helppo tietysti säilyttää hyvä asenne, jos on hyvä päivä tai asiat hyvin. Mutta tietoisesti yritän kyllä muutenkin, vaikkei se aina niin onnistukaan. Oma elämä siinä muuttuu vaan paremmaksi, kun ei tee kaikesta ongelmaa, haastetta ja epäonnistumista. Tätä täytyy harjoitella. :)