Uudenvuodenlupaus 1.

Haluaisin olla spontaani ihminen, joka sanoo kyllä erilaisille ehdotuksille, lähtee hetken mielijohteesta kokeilemaan uusia asioita, näkee tapahtumien virran ympärillään ja rohkeasti hyppää mukaan. Sellainen joka soittaisi ystävilleen, että hei, tänään ois tällainen huippujuttu, tuuthan mukaan (kyllä, erityisesti tässä olisi harjoittelemista). Ei sellainen, joka jää kotiin ja tuttuun tapaan elää, näkee ja tekee vain koska se on helpompaa. Haluaisin tuntea elämän säihkeen ja sykkeen ympärilläni!

Toisaalta haluaisin ehtiä elämässäni paljon ja täyttää arkeni itselleni tärkeillä asioilla. Haluaisin varata aikaa liikkumiselle, hyvinvoinnille, lukemiselle, ajattelulle, kielten opiskelulle, matkustamiselle. Haluaisin tietää enemmän musiikista, maailman ilmiöistä, filosofiasta, psykologiasta, viestinnästä. Haluaisin ymmärtää maailman uskontojen erilaisuudet ja yhtäläisyydet. Haluaisin muistaa edes oman makuni mukaiset hyvät viinit. Haluaisin nauttia siitä, että juuri nyt on talvi. Haluaisin näyttää tyylikkäältä ja osata tehdä hiuksilleni jotain. Haluaisin viihtyisän kodin, jonne mielelläni kutsuisin ystäviäni. Haluaisin käydä useammin museoissa ja teatterissa. Haluaisin kokeilla, pidänkö oopperasta. Haluaisin hypätä benjin.

Tuntuu, että haluan niin paljon, mutta suunnittelematta aika vain valuu sormien välistä, enkä pääse missään yhtään eteenpäin. Hengaan kotona collegehousuissa. Ja vaikka kuinka haluaisin olla spontaani, nautin suunnitelmien tekemisestä, aikataulujen hahmottamisesta, to-do-listojen kokoamisesta.

Ostin uuden kalenterin, jonka punaiset nahkakannet ja eteeni kauniisti levittyvä viikkoaukeama pakottavat tarttumaan kätevästi mukana kulkevaan kynään ja ohjelmoimaan tulevan viikon (kuukauden...kevään!) elämän. Ja kun jokaisen tunnin kohdalla on kaksi riviä tilaa, syntyy illuusio siitä että ehtisin elämässäni saada aikaan mitä tahansa, minkä noille kahdelle riville mahtuu kirjoittamaan. Tälle sunnuntaillekin on varattu 13 riviä. Olen ahkerasti täyttänyt niitä ja suunnitellut viisirivisen ohjelman! Tuleville viikoille on raapusteltu myös, sillä sen lisäksi, että aloitan nyt huomenna kirjoittamaan erästä tieteellistä artikkelia normaaleina työaikoina, tyhjiä rivejä varten täytyi aloittaa myös pari kielikurssia iltoja varten, suunnitella muutamat liikuntapäivät ja varata aikaa edellisen projektin raportin kirjoittamiselle, ystävieni häiden suunnittelulle...

Mutta toisaalta tuntuu, että nautin tästä kalenterini täyttämisestä enemmän kuin itse asioiden tekemisestä. Veikkauksena on, että tämän päivän suunnitelmista saan toteutettua ehkä 3 riviä. Tai oikeammin, haluaisin toteuttaa kaikki suunnitelmani ja elää kalenterini mukaisesti, mutta olen vihdoin oppinut elämään tätä hetkeä enkä tulevaisuuden "sitten kun" -hetkeä varten. Niinpä unohdun haaveilemaan, suunnittelemaan ja kehittelemään pieniä spontaaneja yllätyksiä silloinkin, kun pitäisi vain keskittyä. Enhän halua jumittua suorittamaan, kun elämän voisi elääkin!

Ehkä tässä olisi uudenvuodenlupaukselle tilaa. Oppia elämään sekä että. Tehdä välillä tosissaan ja spontaaneilla sen jälkeen urakalla. Sillä siihenhän kalenterin pitäisi opastaa. Varaamaan aikaa tekemiselle, jotta mieli olisi vapaa lentämään muulloin.

Opettelu alkakoon.