Elämyksiä

Kuinka ihana onkaan se tunne, kun joku elämys onnistuu painamaan mielihyvähermoa sisällä lamauttaen koko vartalon ja mielen keskittyneeseen lumoukseen. Aistit herkistyvät vaikka jäsenet eivät liiku ja rintaan aukeaa kuoppa, joka janoaa lisää elämystä täyttyäkseen.

Aloitin lukemaan joululahjakirjaani Kjell Westön Älä käy yöhön yksin ja niin voi ensimmäinen lause tyydyttää kirjallisen kauneuden kaipuun. Jotkut ihmiset taivaltavat läpi koko elämänsä oma riittämättömyys kasvoihin ja ruumiin liikkeisiin kirjoitettuna. Olen pitänyt Westöstä hurjan paljon ennenkin; kirjan aloittaminen oli kuin paluu kotiin, alkusanat lupaus siitä, että pääsisin mukaan tarinoihin, joiden jokainen lause olisi huolella valittu.

Olen myös viime päivinä huokaillut musiikin äärellä. Vaikka musiikki soi kotonani aina ja ipod on päällä jo ennen ulos astumista, on silti yhtä mieletön kokemus syttyä johonkin kappaleeseen ensi kuuntelulla ja todeta, ettei sen koskettavuus katoa muutaman päivän repeat-soiton jälkeenkään.

Yksi tällainen kappale on ruotsalaisen Frida Hyvösen Dirty Dancing. Joku laittoi sen uuden vuoden aattona soimaan. Kaiken hälinän, paukkeen ja pyörteen keskellä kappale pysäytti, vangitsi ja minun oli laitettava se muistiin. Onneksi sen tein, sillä nyt se on muistuttanut minua elämän hauraasta kauneudesta viimeiset viisi päivää.



Toinen, aivan erilainen kappale pumppasi sisääni sykkivää energiaa hieman surumielisillä toivon rippeillä höystettynä. Oih.



Tarpeeni päästä niille hämyisille, intiimeille keikoille kasvaa kasvamistaan...

Kuten tekstistä ehkä väistämättä paistaa läpi, kevään odotus ja innostus ja toiveikkuus ja elämisen onni ovat vallanneet minut taas. Koko viime vuoden taakkana painaneet asiat tuntuvat vihdoin kaukaisilta ja nyt haluan kokea uutta, hypätä tuntemattomaan ja nauttia tekemisestä. Ja ennen kaikkea nyt luotan että näin tulee käymään.

PS. Kööpenhaminan tuliaisina sain hienot polvesta revityt farkut. Tämä vain todistaa, että hameiden käyttöä tulisi suosia tulevaisuudessakin, tulevathan rikkinäiset sukkahousut pitkällä tähtäimellä farkkuja selvästi halvemmiksi. Pystyssä pysyminen on sen sijaan yliarvostettua.