Tänään en ehkä herää ollenkaan.
Appelsiinimehua, vettä, kahvia.
Kirpeä ilma ja aurinkolasit
Pirteät hyvänhuomenen toivotukset.
Muutama tekstiviesti, maili ja fb-viesti ystäville.
Mikään ei auta. Vartalooni on upotettu raskaita kiviä ja uni tarrautuu ajatusten jalkoihin estäen niitä juoksemasta lujempaa. Sanat eivät toimi, en saa niitä ulos enkä myöskään ymmärrä lukemiani. Aloitan lauseita, mutta ne jäävät kesken enkä saa enää kiinni niiden ajatuksesta. Haluaisin istua divaanisohvalle kera suuren kirjan täynnä valokuvia ihmisistä ja kaupungeista ja tunteista ja ilmiöistä, ja saada sen kautta kaiken sen sisällön, minkä antamisessa sanat tänään epäonnistuvat.
Ja olen jälleen liian kiinnostunut kaikesta. Mietin, että jos keskittyisin yhteen asiaan, voisin tulla siinä asiantuntijaksi. En tule ikinä onnistumaan. Vaikka kuinka keskitän tarkkaavaisuuteni eteeni, näköalueen rajamailla vilkuttelevat hahmot kutsuvat joukkoonsa. Kun keskustelin lauantaina Stanfordin vankilakokeesta, olisin halunnut syventyä psykologian käsityksiin identiteetistä ja persoonallisuudesta. Kun eksyn elokuvia käsitteleviin blogeihin, haluaisin opiskella elokuvissa käytettyjä tehokeinoja, käsikirjoittamista, juonen rakentumista. Kun puhun Etelä-Italiasta, kirjahyllystäni lukemattomana löytyvä Cosa Nostra kummittelee. Jokainen viikonloppu tuskailenkin sitä, etten taaskaan ehtinyt perehtyä, kun kerrankin olisi motivaatiota. Kuten suomalaisten yritysten historiikeistä voi lukea, kansainvälisessä taloudessa menestyksen taustalla on fokusoituminen. Samoin tuntuu, että jos minä haluaisin tässä maailmassa olla jossakin asiassa hyvä ja tarpeellinen, tulisi kaikki energia keskittää johonkin tiettyyn ja määrätietoisesti kehittää sitä. Mutta täytyyhän jonkun pitää tuota irrallista asiantuntijoiden joukkoa kasassa. Täytyyhän eri osaamisalueilla olla synergioita, joita sokea yhteen keskittyminen ei paljasta. Täytyyhän jonkun luoda keskustelua? Tai sitten jonkun täytyy vain myöntää itselleen, että hän on kulkuri, jonka koti matkustaa mukana aiheesta toiseen.
Hohhoijaa. Herättäisiköhän lounas?
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti