Pyhä keskinkertaisuus

Sateinen syksy on antanut hetkeksi tilaa auringolle ja saman tien nousi Annan onnellisuusaste ainakin neljällä yksiköllä (ja se on paljon se). Kotona pauhaa energinen musiikki ja sehän vaatii omia hyvin modernin tanssin kuvioita yövaatteissa. Polvi olkoon hiljaa, sillä täällä määrään minä.

Olen viimeaikoina pohtinut paljon osaamista ja intohimoa asioita kohtaan. Koko pienen ikäni olen surkutellut sitä, että olen ihan hyvä monissa asioissa, mutta sieluni ei pala minkään asian suhteen, en ole kerännyt syvällistä tietoutta mistään enkä osaa erityisesti tehdä mitään. Keskinkertainen nainen. Luen kohtalaisen paljon, mutta en muista lukemiani juonikuvioita tai kirjailijoiden nimiä. Kuuntelen a-i-n-a musiikkia, mutta en tiedä musiikin tekemisestä tai musiikkityyleistä mitään, saati että osaisin edes kappaleiden nimiä. Pidän kirjoittamisesta, vaikka se onkin usein työn ja tuskan takana, enkä saisi ikinä mitään pidempää kokonaisuutta aikaiseksi. Rakastan matkustelua, eri kulttuureita ja kieliä, mutta en muista paikannimiä, historiaa tai edes kykene keskustelemaan kuin suomeksi ja englanniksi. Taloudellinen osaamiseni jätetään tässä yhteydessä suosiolla käsittelemättä. Pelkään asiaväittelyitä, sillä tietämättömyyteni paljastuisi heti. Välttelen Trivial Pursuitin pelaamista, koska hämmennyn itsekin osaamattomuudestani. Mutta mikä on minun ”juttuni”, josta voisin väitellä ikuisuuden? Eikö kaikilla pitäisi olla sellainen? Mitä voin hyvällä omallatunnolla sanoa osaavani?

Pohdinta konkretisoitui käydessäni teekkareiden kansoittamissa yritysjuhlissa, joissa keskusteltiin mm. ohjelmoinnista, pukeutumisetiketistä, evoluutioteoriasta ja filosofiasta. Kuten arvata saattaa, kuuluin keskustelurinkimme harvakseltaan nyökkäileviin jäseniin. Irrallisissa heitoissani ei ollut sisältöä nimeksikään viedäkseen keskustelua oikeasti johonkin suuntaan. Kuuntelin puheenvuoroja oikeaoppisesta partaveitsen käytöstä (veitsihän sen olla pitää) ja hyvän espressokeittimen toiminnasta. Siis minähän rakastan kahvia ja hyvää espressoa, mutta ei minua silti kiinnosta, montako päivää jauhetut pavut säilyvät hyvinä, missä lämpötilassa niitä tulisi säilyttää ja mistä maasta ne kannattaa tilata. Keittelen kotona omiani ja jos ei kelpaa, niin tervemenoa kahvilaan.

Toisen muistutuksen elämäni suuren osaamiskeskittymän puuttumisesta sain tänään, kun näin itsensä löytäneen ystäväni, joka paahtaa onnessaan valtiotieteellisen kursseja läpi ja pauhaa politiikasta. Ei tosin minulle, sillä hymyilisin taas varmaan onnellista tietämättömyyttä (sen sijaan olen kyllä lukenut Michelle Obaman hauisjumpasta, kai sekin on tärkeää?). Miten löytäisi sen oman intohimonsa, jonka parissa työskennellessä aika unohtuisi, posket punottaisivat innostuksesta ja tuntisi tekevänsä jotain tärkeää?

CareerLeader-raportin mukaan voisin nauttia seuraavista asioista:

• dealing with people and interpersonal relationships on a day-to-day basis
• building teams
• evaluating people for positions
• hiring people
• using compensation and other rewards to motivate people
• getting the most from individuals and teams

Mitä tällainenkin testi kertoo? Sen, että pitkistä ja monimutkaisista englanninkielisistä lauseista klikkailin aina sen ihmisläheisimmän, kun tekniikka ja raha tuntuivat liian kylmiltä. Ja sen, että olen aina halunnut mahdollistaa muille asiantuntijuuden, syvän osaamisen ja intohimon toteuttamisen, kun itseltäni en ole niitä vielä löytänyt.

Tämän siitä saa, kun on paljon aikaa miettiä.

Hei. Ehkä osaamiseni onkin jotain niin ainutlaatuista, ettei sitä voi konkreettisin sanoin ja esimerkein kuvata. Ehkä minua ei vain voi lokeroida tietyn ilmiön asiantuntijaksi, sillä asiantuntijuuteni seikkailee jossain kaikkien lokeroiden yläpuolella. Tämähän alkaa kuulostaa jo hyvältä...

PS. Se energinen musiikki, jota olen fiilistellyt repeatilla tuntikausia, on Marina & the Diamondsia: ihanaa, uutta brittiläistä musiikkia. Very much in love. Hänellä olisi tietysti keikka Lontoossa juuri matkani aikana, mutta silloin kun olen Torquayssa... Marina & the Diamonds eli oikealta nimeltä Marina Diamandis laulaa mukavan paksulla mutta raikkaalla äänellään aitoussanomaani!

It's okay to say you've got a weak spot
You don't always have to be on top
Better to be hated than love, love, loved for what you're not