Joulutunnelmaa

”Olen surrut Michael Jacksonin kuolemaa, kyyyllä. Rasti ruutuun.”
”No et varmasti ole, hei!”

”Olen laulanut Lordia, joo.”
”Sinä laulanut Lordia, älä nyt viitti!”
”No ehkä olen voinut vaikka autossa yksin hiljaa laulaa...”

”Muuttanut elintapoja ilmastonmuutoksen takia? Kyllä.”
”Ai minkä tavan.”
”No omakotitalosta tähän rivariin.”
”Oli juu varmaan ihan ilmastonmuutoksen takia.”
”No joo-o. Aattelin et tulevaisuudessa tuulee enemmän niin hyvä muuttaa puutalosta kivitaloon.”
”Just just.”

”Ja tiedän, millainen nainen on puuma.”
”Etkä tiedä, en määkään tienny, Anna kerto.”
”No kerro sitten.” (kumittaa rastin pois)
”Mun ikäinen nainen joka saalistaa nuoria miehiä.”
”No nythän mää tiedän.” (alkaa piirtämään rastia)
”Ei mut hei, et sää nyt voi siihen rastia laittaa! Jos sen teet, niin tästä tulee kuule pitkä joulu.”

Aamulehden Elitkö 2000-luvulla? -testin täyttäminen on varmaan sitä laatuaikaa parhaimmillaan vanhempien kanssa. Michaelia oli siis surrut isäni, mies joka on ehkä osittain liittynyt myös facebookiin, tosin tätä pistettä ei arvosteleva raati eli äitini hyväksynyt. Kumma juttu, mutta juuri tällaiset hetket tekevät joulusta joulun.

Minulta on syksyn kuluessa kysytty useasti, mikä on minulle joulussa tärkeää. Vaikka pienen kinastelun avustamana koottu herkullinen päivällinen ja joulupäivien jumitus leffojen ja kirjojen parissa onkin nautinnollista, tärkeintä on ollut joulun tunnelmointi. Sana on huono, mutta tarkoitan niitä hetkiä, kun poiketaan naapureilla ja tuttavilla viemässä joulukukkia, tohinan keskellä jokin ruoka menee niin pieleen että vain naurattaa ja matka hautausmaalle kuluu radion joulumusiikkivalikoimaa arvostellessa.

Tosin eihän tämä oikealta joululta tunnu, vaikka koimmekin suurta yhteenkuuluvuutta saadessamme kaikki pisteen crocsien vihaamisesta sydämen pohjasta (testin viimeinen kohta). Siihen tarvittaisiin ainakin lisää keskustelijoita joulupöydän ympärille ja joku, joka olisi oikeasti innostunut joulupukin tulosta. Ehkä osa sitä jännitystä tarttuisi silloin itseenkin ja jouluaatto tuntuisi aidosti erityiseltä päivältä.

Mutta on se harmi, ettei Michael Jacksonilla ole joululevyä! Muuten voisimme kuunnella sitä huomenna matkalla hautausmaalle ja auttaa isää surussaan. Nyt täytyy tyytyä äidin ostamaan amerikkalaiseen joululevyyn, vaikka tällä kertaa valkoisesta joulusta ei tarvitsekaan vain haaveilla.

May your days be merry and bright.
And may all your Christmases be white.

Onnellista joulua.