Sweet dreams

Näin unta työhaastattelusta.

Noin viidentoista hengen tiukka tiimi oli kokoontunut ympärilleni ja pommitti minua hankalilla kysymyksillä. Tarkoituksena oli selvästi testata selviytymiskykyäni epämiellyttävissä tilanteissa. Sivulauseissa koulutustani ja osaamistani väheksyttiin ja ringissä tuijottavat katseet olivat kylmiä ja etäisiä. ”Kauppatieteilijöille on tyypillistä kuvitella itsestään aivan liikoja.”

Olin häiriötekijä yrityksen päivän ohjelmassa, mitäänsanomaton ja turha ulkopuolinen. Haastattelijoiden äänensävy kertoi minulle: ”Muista olla tyttö kiitollinen, että uhraamme tämänkään vertaa aikaamme sinulle.”

Yhtäkkiä huomasin tuolini vähitellen ja tahtomattani liikkuvan allani. Yritin huolettomasti korjata asentoani ja keskittyä haastattelijan alaspäin suuntautuvien huulien välistä virtaavaan arvosteluun. Tuoli ei totellut vaan vieri jatkuvasti sivuun ja tunsin kylmänhien kasvavan ja väkinäisen kovan kuoreni rakoilevan. Sitten huomasin sivussa istujan ilkikurisen ilmeen ja tajusin tuolinkin olevan osa kestävyystestiäni. Minua ohjailtiin, rohkeuttani ja itsevarmuuttani koeteltiin. Pitkällisen tenttaustuokion jälkeen tunnelma kuitenkin yllättäen lämpeni ja johtavan tummahiuksisen miehen kasvoilla häivähti hymy. ”Olet selvinnyt.”

”Jäljellä on enää yksi kysymys: oletko valmis työskentelemään mafian palveluksessa?” Ja saman tien haastattelijoiden piirteet tummuivat ja vaatteet vaihtuivat pizzolla rahoitettuihin etelän merkkiluomuksiin.

Heräsin aivan sekaisin ja pahoinvoivana. Alkaakohan minulla olla jo pakkomielteitä? :)