Joulu on kumma juttu. Sitä odottaa ja fiilistelee kuukauden, maistelee pipareita glögin kanssa, lauleskelee jouluöitä ja juhlaöitä ja haaveilee sulkeutumisesta kotiin pyhien ajaksi jouluruokien kanssa.
Mutta jo jouluaattona glögi on menettänyt makunsa, koko ajatus perinteiden läpiviemisestä tuntuu tunkkaiselta ja vanhanaikaiselta ja haluaisi jo elää kevään tuulissa uutta vastaanottaen.
Ja vaikka vanhempien luokse on jouluna ihana palata, muutaman päivän päästä unen saanti öisin on vaikeaa, pieni huone tuntuu tukahduttavalta ja aamulla herätessä tunne on muuttunut fyysiseksi ahdistukseksi. Oma elämä ei ole täällä. Täällä en pääse eteenpäin. Täällä turrun ja hautaudun enkä ole minä.
Ja niin alkaa paluu Helsinkiin, kevään uusien tuulien odotus.
1 kommentti:
Ihania kuvia!!!
Lähetä kommentti